OCD-peikko tuli kylään
Näin se menee, välillä vedetään matto jalkojen alta ja
lujaa. Sananmukaisesti. Yksi Kisman pennuista alkoi ontua 5kk iässä, ilman
mitään näkyvää syytä. Seurattiin tilannetta noin viikko, pidettiin koiraa
levossa, hierottiin ja annettiin laseria, mutta ontuminen ei loppunut.
Päätettiin, että käydään kuvissa tsekkaamassa tilanne.
ELL lausunto: pentu tutkittiin
vasemman etujalan ontuman vuoksi. Olka-ja kyynärnivelen yhtäaikaista ojennusta
pentu aristi kummallakin puolella. Rauhoituksessa kuvattiin sekä olka-että
kyynärnivel molemmilta puolilta. Vasemmassa olkanivelessä on tasottumaa
nivelpinnalla viitaten luutumishäiriöön (osteokondroosi) pyydän vielä kommentin
ortopediltä Seinäjoen klinikalta. Hoidoksi aloitetaan tulehduskipulääke ohjeen
mukaan. Ulkoilutus vain hihnassa, riehumista vältetään.
Kuvat lähtivät Oulun Akuutin kahden eläinlääkärin lausunnon
jälkeen vielä Jyväskylään ja Helsinkiin tutkittavaksi, kun Seinäjoen ELL oli kesälomalla. Vielä tässäkin vaiheessa
pidin yllä pientä toivoa siitä, että kyseessä olisi jotain muuta, mutta
puhelinsoitto vahvisti pelkomme. Se on pelätty, salattu, parjattu OCD-peikko.
Pennulle on nyt varattu aika operaatioon, sitä odotellessa
pentu viettää ”rauhallista” elämää remmilenkein ja toisista koirista
eristettynä, että se ei pääsisi pahemmin riehumaan. Ja mitä se tekeekään pienen
bordercollien elämässä, kaveri on täynnä virtaa …. Omistaja koittaa keksiä
tekemistä, millä saa pienen koiran päästä herneitä väsytettyä niin, ettei
olkapään kipu äityisi enää pahemmaksi. Tätä sitten luvassa seuraavat kuukaudet,
kyllä itkettää. Itkuja on tullut jo monta, ja tulee jatkossakin. En soisi tätä
kellekään. Se shokki uutisesta, kun olet luottavaisin mielin suunnitellut
pentuetta, sait seitsemän hienoa pentua ja kaupan päälle niille upeat kodit.
Kun tätä järkytystä on tässä muutamia päiviä selvitellyt
päässään, käynyt läpi asioita pennun omistajan kanssa, käynyt läpi asioita
muiden pentusisarusten omistajien kanssa. Pikkuhiljaa on vain tajuttava, että
mitään et olisi voinut tehdä toisin. On otettava vastaan se mitä tuli,
sulatettava asia ja tehtävä omat päätökset sen asian suhteen. Ensimmäisenä
ajatuksena tärkein, eli se että pentu operoidaan ja kuntoutetaan ja siitä
toivottavasti kasvaa vielä mukava harrastuskoira omistajalleen. Sitä toivon
eniten maailmassa.
Olen tämän jälkeen etsinyt suvuista muita OCD tapauksia,
lukenut blogeja ja kotisivuja. Kun OCD perimää ei
tunneta, niin on vaikeaa päätellä mistään mitään. Jotain olen kuitenkin löytänyt. Näitä
voi jokainen itsekin etsiä, tai kysyä minulta, mikäli tuntee tarvetta tietää.
Sairaita koiria ei ole helppo löytää, suomen tietokannassa on vajaat 70 koiraa
ilmoitettuna. Kun Seinäjoen ELL asemalta sanottiin, että tämä on jo rutiinia
bordercollieilla, niin tuo määrä taitaa olla kärpäsenkakka valtameressä ….
Mutta kuten sanoin, perimää ei tunneta, joten oliko tämä kohtalon oikku vai
kuinka tämä sairaus etenee? Itsellä on
nyt kuitenkin kaikki jäähyllä, katsotaan ja mietitään tulevia myöhemmin.
Siihen asti toivotaan meidän pennullemme kivuttomia hetkiä,
ja parempaa tulevaisuutta operaation jälkeen. Pentu tullaan ilmoittamaan
tietokantaan operaation jälkeen.
"Se on pelätty, salattu, parjattu OCD-peikko." Kirjoitit noin.
VastaaPoistaOnneksi on teitä, jotka eivät lakaise tätä maton alle tai muuttavan sairauden tapaturmaksi tai muuksi.
Ihailen avoimia kasvattajia. Tämä on varmasti niin ikävä asia, kun se kohdalle sattuu. Itse nyt lähes samanikäisen, ison pentueen maailmalle lähettäneenä ymmärrän hyvin tuntemuksesi.
Varmasti olet tehnyt pentueen eteen kaiken mahdollisen ja vielä enemmänkin.
Kovasti ajatuksia sinulle ja pennun omistajille sinne teille.
Kun kävin leikkauttamassa Mörrin varpaan Seinäjoella, niin siellä sanottiin näiden olkaleikkusten olevan jo rutiinia. Siitä on kuitenkin kulunut jo neljä vuotta!
Kyllä se on tuo sanomasi kärpäsenkakka tämä ilmoitettujen määrä.
Voi, kun geenitesti saataisiin tähän rotuun ja tähän sairauteen mahdollisiman nopeasti.