torstai 4. elokuuta 2016

Sanaton....

Pari päivää olen sulatellut huonoja uutisia, ja tätä käsittämätöntä epäonnea. Juuri kun alkoi näyttää siltä, että aurinko alkaa pilkottaa tummien pilvien takaa ja pääsemme elämässä eteenpäin...

Heta (Kismania Thunder) alkoi siristellä silmäänsä, ja koira meni vaisuksi. Heta kävi Rovaniemellä ELL, missä todettiin, että kyseessä ei ole tulehdus. Lähtö samalle tiistai illalle Ouluun silmälääkärille. Ja diagnoosi ei olisi tästä enää pahemmaksi voinut mennä, Hetalla todettiin glaukooma vasemmassa silmässä. Vasemman silmän paine oli 38mmHg, kun normaali on 10-20..Hg. Oikea silmä 18mmHg.
Heta sai hoidoksi Xalatan 50mcg/ml ja cosopt 20mg/ml. Tippojen pitäisi laskea silmnpainetta ja auttaa kipuun.
Keskiviikkona Heta kävi Rovaniemellä kontrollissa, vaste lääkitykseen oli hyvä ja paine 11mmHg.
Nyt Hetaa hoidetaan näillä tipoilla, kontrolli käynti edessä ja elo-syyskuussa silmiin tehdään tarkempi tutkimus Oulussa.

Edessä on siis todella raskaita hetkiä Hennalla ja perheellään. Miten nopeasti sairaus etenee, sitä ei voi kukaan ennustaa. Elämä jatkuu päivä kerrallaan. Ainoa toive sydämessä, että oikea silmä pysyisi terveenä, ja vasemman sairaus tipoilla kurissa. Silmän sokeutuminen on sairauden edetessä edessä, ja silmän poisto mahdollinen. Emme voi kuin toivoa paljon suojelusenkeleitä Hetan matkalle.

http://www.evidensia.fi/hoitovinkit/koirat/glaukooma-eli-silmanpainetauti/

Kaikki tämän pentueen vastoinkäymiset tuntuvat niin kohtuuttomilta. Kuinka voikaan yhteen pentueeseen tulla kaikki harvinaisemmatkin sairaudet, en voi enää ymmärtää miksi. Enkä voi yhtään mitenkään auttaa siinä, mitä koirien omistajat käyvät läpi sairaiden koiriensa kanssa. Siinä eivät sanat paljon lohduta, ja tuntee itsensä syylliseksi kaikkeen aiheuttamaansa tuskaan ja suruun.

Vuosi taaksepäin kaikki alkoi Tincan ontumisella, sen jälkeen Myrskyn ontuminen ,  OCD diagnoosit ja operaatiot. Ja sitten Tuurin sydänvika ja nyt Hetan glaukooma. Kaiken tämän lisäksi olen elänyt suurta surua oman äitini poismenon johdosta. Kyllä, olen ollut aika syvällä välillä tässä surussani, jaksamista on koeteltu ja kovaa. Tässä on samalla nähnyt, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä, moni on loitonnut tämän minun suruni myötä kauemmas. Luulin jo pahimman olevan takana, niin nyt elämme tätä tuskaa varmasti pitkään, elämä tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Ja tässä voin  puhua vain omista tunteistani.
Aika rikkinäinen olo on elää näiden asioiden kanssa, vaikka kuinka kaikki sanovat, että en voi näille mitään, en ole syyllinen. Ei sitä tunnetta kukaan voi ottaa pois. Voin vain sanoa näitä turhia lauseita, olen niin pahoillani. Ja itkeä omaa pahaa oloani pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti