toivottelevat:Katja,Janne, Kisma&Narra
torstai 24. joulukuuta 2015
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Messari 2015
Tämän vuoden messari näyttely tulee jäämään ikuisesti mieleen monellakin tapaa.
Lauantaina sain esittää Narran veljen Masin nuorten luokassa voittoon, ja PU kehässä sille korkeimmalle sijalle eli PU1 SERT CACIB HeW-15 tittelin kera.Onnea Masi&Marjo!
(kuva@ReaRautamies)
Ja mitä tekee meidän Tinca? Pistelee isossa junnu narttu kehässä parastaan saaden ainoan SAn ja näin HeJW-15 titteli plakkariin. Tincalle myös varaSERT. Paljon onnea Anne ja Tinca!
https://www.youtube.com/watch?v=bERK42RpYRU
Omistani kehässä oli Narra nuorissa, jolle hieno luokkavoitto SAn kera. PN kehässä sijoitettiin neljä valionarttua, ja Narra jonon jatkona SERTin kera. Upeasti nuorelta mimmiltä!
Kasvattajaluokassa mukana Narra,Masi,Cini ja Ralli joille KASV1 KP Onnea myös Sarille!
Lauantaina heti kehän jälkeen sain puhelun sairaalasta, jonne äitini joutui perjantaina. Kunto oli romahtanut. Siinä romahdin minäkin, onneksi oli ystävät lähellä jotka soittivat minulle lentoliput,hoitivat Narran ja pääsin illaksi sairaalaan. Äiti oli vaipunut tajuttomuuteen, ja näissä merkeissä olemme nyt reilun viikon eläneet hetki kerrallaan eteenpäin :(
Sunnuntaina nämä ihanat hoitivat Narran kehään ja kotiin. Ja päivän tuloksina Myrskylle JUN ERI, Rönni komeasti PU4, onnea Milla&Rönni!! Narralle nuorten luoan voitto ERI SA.
Ja Tinca veti taas potin kotiin voittamalla junnut ja samalla myös JV-15 titteli Tipille. Eikä siinä kaikki, vaan Tinca sijoittui myös PN3 saaden SERTin. Uskomaton pikkulikka, onnea Tinca&Anne!!!
Lauantaina sain esittää Narran veljen Masin nuorten luokassa voittoon, ja PU kehässä sille korkeimmalle sijalle eli PU1 SERT CACIB HeW-15 tittelin kera.Onnea Masi&Marjo!
Junnu uroksissa esiintyi Myrsky, jolle hienosti ERI3 SA
https://www.youtube.com/watch?v=bERK42RpYRU
Omistani kehässä oli Narra nuorissa, jolle hieno luokkavoitto SAn kera. PN kehässä sijoitettiin neljä valionarttua, ja Narra jonon jatkona SERTin kera. Upeasti nuorelta mimmiltä!
Kasvattajaluokassa mukana Narra,Masi,Cini ja Ralli joille KASV1 KP Onnea myös Sarille!
Lauantaina heti kehän jälkeen sain puhelun sairaalasta, jonne äitini joutui perjantaina. Kunto oli romahtanut. Siinä romahdin minäkin, onneksi oli ystävät lähellä jotka soittivat minulle lentoliput,hoitivat Narran ja pääsin illaksi sairaalaan. Äiti oli vaipunut tajuttomuuteen, ja näissä merkeissä olemme nyt reilun viikon eläneet hetki kerrallaan eteenpäin :(
Sunnuntaina nämä ihanat hoitivat Narran kehään ja kotiin. Ja päivän tuloksina Myrskylle JUN ERI, Rönni komeasti PU4, onnea Milla&Rönni!! Narralle nuorten luoan voitto ERI SA.
Ja Tinca veti taas potin kotiin voittamalla junnut ja samalla myös JV-15 titteli Tipille. Eikä siinä kaikki, vaan Tinca sijoittui myös PN3 saaden SERTin. Uskomaton pikkulikka, onnea Tinca&Anne!!!
lauantai 21. marraskuuta 2015
Jyväskylä KV Tinca 2*SERT
Jyväskylään olimme ilmoittaneet Narran, sekä kasvateista Tincan. Me jäimme kuitenkin kotiin pitämään sairastupaa koko viikon jatkuneen flunssan kera.
Lauantaina tuomarina Jeff Horswell, joka piti tiukkaa linjaa ERIn mutta myös SAn jakamisessa.
Tinca mukana 7 nartun junnuluokassa, josta Tipille ainoa SA luokkavoitolla :) 23 nartusta SAn sai vain seitsemän ja Annen juniori sijoittui komeasti PN2 SERT Tuomarin sanat Tincasta lämmittävät mieltä, upea lupaava junnu.
Sunnuntaina tuomarina Paavo Mattila, tänään jaettiin jo vähän enemmän ERIäkin. Junnunartuissa tänään kuusi koiraa ja Tincalle luokkavoitto ainoana SAlla. PN kehässä kisasi 12 koiraa, joista neljä SERTiä vailla, ja niin vain meidän junnuneiti pisti parastaan ja sijoittui PN2 SERT. Kyllä tässä kasvattajalla meni kylmät väreet ja nousi tippa silmäkulmaan. Ihan uskomatonta menoa, taakse jäi monta valionarttua ja menestyjää.
Arvostelut ja kuvia lisään myöhemmin :)
Hurjasti onnea Anne&Tipi, olette tämän niin ansainneet <3
Lauantaina tuomarina Jeff Horswell, joka piti tiukkaa linjaa ERIn mutta myös SAn jakamisessa.
Tinca mukana 7 nartun junnuluokassa, josta Tipille ainoa SA luokkavoitolla :) 23 nartusta SAn sai vain seitsemän ja Annen juniori sijoittui komeasti PN2 SERT Tuomarin sanat Tincasta lämmittävät mieltä, upea lupaava junnu.
Sunnuntaina tuomarina Paavo Mattila, tänään jaettiin jo vähän enemmän ERIäkin. Junnunartuissa tänään kuusi koiraa ja Tincalle luokkavoitto ainoana SAlla. PN kehässä kisasi 12 koiraa, joista neljä SERTiä vailla, ja niin vain meidän junnuneiti pisti parastaan ja sijoittui PN2 SERT. Kyllä tässä kasvattajalla meni kylmät väreet ja nousi tippa silmäkulmaan. Ihan uskomatonta menoa, taakse jäi monta valionarttua ja menestyjää.
Arvostelut ja kuvia lisään myöhemmin :)
Hurjasti onnea Anne&Tipi, olette tämän niin ansainneet <3
maanantai 9. marraskuuta 2015
Eestin valioita pukkaa :)
Myrskylle hienosti voitto 4 junnu uroksen kehässä ja junnuSERT plakkariin.
Lopulta Myrsky upeasti PU2 Paljon onnea Janna&Myrsky!! Rönnille lauantaina sileä ERI.
Kismalle KÄY ERI1 SA PN1 ROP SERT CACIB ja EE MVA
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Seinäjoki KV ja pennut 9kk
26.10. meidän omat pentuset tulivat junnuikään, eli 9kk mittariin. Paljon onnea koko köörille, kovasti tyytyväinen olen tämän pentueen luonteisiin sekä rakenteeseen. Ahkeria omistaja unohtamatta <3
Ensimmäiset startit näyttelykehissä tapahtuu vielä tälle vuodelle, niitä jännätessä :)
OCD pentumme Tincan olkapää alkaa olla kunnossa ja kestää harrastamista pikkuhiljaa. Mutta kyllä se ontuminen on jättänyt jälkensä, eli kroppaa hoidetaan vielä pitkään, ennenkuin se on balanssissa. Monen kuukauden prosessi, en näitä kellekään toivoisi tulevaksi. Mutta tänä päivänä noita tapauksia kuulettaa putkahtelevan sinne ja tänne, ikävää että tietokantaan koiria ei kuitenkaan ilmoiteta :(
Edelleen toivon, että jos on tähän liittyen kysymistä, niin minulta voi asiasta kysyä suoraan, eikä mutkan kautta udella...
maanantai 19. lokakuuta 2015
Hallikausi alkaa :)
Kismania pennut aloittivat myös yhteistreenit, eilen oli eka kerta hallissa ja tokoiltiin ja otettiin näyttelytreeniä. Jatkamme innokkaan porukan kanssa talven aikana tokojen, rallyjen ja muiden juttujen parissa. Pohjoisessa Heta ja Henna ovat päässeet mukaan tokoryhmään ja myös maastolaji porukoihin, joten sielläin suunnalla ollaan oltu yhtä ahkerina kuin täällä Oulun/Raahen korkeudellakin :)
Pennut täyttävät viikon päästä 9kk eli liput junnuluokiin on sitten taskussa!
torstai 15. lokakuuta 2015
Narra luustokuvissa
Narra kuvattiin Akuutissa (nyk. Animagi) viime perjantaina ja ennakkoon katsottunakin kuvat näyttivät hyviltä. Tänään sain kennelliitosta sitten viralliset lausunnot ja kaikki hyvin!
Lonkat A/A Kyynärät 0/0 Olat puhtaat
18.10. saatiin lausunto myös selän osalta LTV0
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI35931%2F14&R=297
Näillä uutisilla voimme hyvillä mielin jatkaa harrastuksia ja aloitella PK este harjoittelut :)
Kuvassa näkyy mikrosiru, joka on siirtynyt aika alas...
Lonkat A/A Kyynärät 0/0 Olat puhtaat
18.10. saatiin lausunto myös selän osalta LTV0
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI35931%2F14&R=297
Näillä uutisilla voimme hyvillä mielin jatkaa harrastuksia ja aloitella PK este harjoittelut :)
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
7kk kuvat Rönskis pennuista
Kuvat otettu elokuussa Parpalandiassa, kuvaajana Milla.
Kismania Trombi "Myrsky" ja Janna
Kismania Turbulence "Tuuri" ja Johanna
Kismania Twister "Malla" ja Minna
Kismania Tempest "Finn" ja Katariina
Kismania Tornado "Hyrrä" ja Helena
Kismania Taifun "Tinca" ja Anne
Kismania Thunder "Heta" ja Henna
Bordermania Dark Mirage "Kisma" ja Katja
Pikkupaimenen Time After Time "Rönni" ja Milla
Kismania Twister "Malla" ja Minna
Bordermania Dark Mirage "Kisma" ja Katja
Pikkupaimenen Time After Time "Rönni" ja Milla
torstai 1. lokakuuta 2015
15 maan kesäloma kiertue
Jotta kesälomareissu ei alkaisi ihan leppoisasti, niin tällä kertaa aloitti Narra ensin juoksunsa ja sitten minulta halkeisi hammas, joka lopulta jouduttiin poistamaan. Ja kun hammas ei irronnut päivystyksessä, niin kirurgi teki lopulta ison työn, ennekuin sai hampaan irti ja reiän tikattua. Särkylääkkeet ja desinfiointi aineet siis reissulle myös mukaan. Pari päivää operaation jälkeen sitten maantielle, ensimmäinen etappi Kirkkonummella. Perjantai aamuna 11.9. noustiin Tallinnan lauttaan ja perillä Tallinnassa iloiset matkaajat alkoivat laittaa Riikan osoitetta navigaattoriin huomatakseen, että väärä navi matkassa! Tässä oli vain pohjoismaiden kartat, se oikea navi oli kotona! Eli ensimmäisenä etsimään kauppaa, mistä sai uuden Tompan reissuseuraksi.
Ekä yö majoituttiin Riikan kulmilla, Tujassa. Sesonki oli ohitse, ja saimme nauttia leirialueella hiljaisuudesta ja koirilla oli ranta omassa käytössä. Todella kaunis paikka hiekkarantoineen, joita jatkui pitkästi.
Lauantaina matka jatkui läpi Latvian ja Liettuan ja seuraava stoppi oli Puolassa ELKn kylältä löytyneellä leirialueella. Sesongin ollessa loppumassa, osa alueista on jo sulkenut ovensa. Matkalla käytimme apuna ACSIn Eurooppa leirintäalue karttaa, joka oli todella toimiva systeemi. Vaikkakin matkan varrelle katsottu leirialue oli sulkenut ovensa muutamaa päivää aiemmin kuin mitä ACSin sivuilla sanottiin. Onneksi lähellä oli muitakin alueita. Elkissäkin oli hiljaista, ja saimme taas leirialueen omaan käyttöön. Leirialueen pitäjä Hans oli mukava mies, kertoili tarinoita alueestaan, jonne oli rakennellut paljon kaikenlaisia upeita juttuja.
Sunnuntaina jatkettiin matkaa läpi Puolan, selvittiin tällä kertaa Warsovan läpi ilman ylimääräisiä kiemuroita! Sunnuntainakin liikennettä oli riittämiin, samoin kuin tietyömaita, jotka joskus voivat aiheuttaa pitkiäkin mutkia matkaan,kun et tiedä miten ohitat nopeiten kiertotietä suljetun rampin.
Vielä tehtiin yksi yöpyminen Puolan puolella, meille ennestään jo tutulla alueella Clepardiassa Karkowassa. Maanantai aamuna sitten Slovakian läpi Unkariin ja Budapestin kupeeseen Kisman kasvattajan Juditin luokse. Slovakiassa ja Unkarissa autoihin tarvitsee ostaa Vignette tarra , maksu on muutamia euroja. Slovakiassa matkan varrella tuli yhtäkkiä tie poikki kyltit. Silta oli sortunut ja siinä sitten ihmeteltiin. Paikalle tuli saksalaisia ja lopulta joku ystävällinen paikallinen lähti ajamaan edessämme muutaman kilometrin kiertotien ja saattoi miedät taas jatkamaan matkaa. Tätä peltojen yli menevää monttuista hiekkatietä emme olisi ikinä lähteneen ajamaan ilman opasta!
Unkarissa viivyimme kaksi yötä, ja ohjelmassa oli tuttuun tapaan ihania pitkiä lenkkejä ison koiralauman kanssa. Irrottautuminen suomen säännöistä sai alkaa, kuinka me reagoidaankin jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen ja koiraan ja olemme heti ottamassa omia kiinni. Kun täällä koirat lenkkeilevät vapaina,ja jos joku tulee vastaan niin sitten tulee, koirat käyvät haistelemassa toisensa ja matka jatkuu. Ja ne agret koirat pidetään kiinni, ja tarvittaessa niillä pidetään koppaa. Mutta sellaisia ei ole näillä retkillä vielä tullut vastaan :)
Maanantaina kiipesimme pienelle kukkulalle Juditin,Enikon ja Evan ja koirien kanssa. Kuva@Judit
Narra,Kisma,Sally,Nessie,Skye ja Vixen @Judit
Alla:Kisma,Skye ja Nessie, äiti ja tyttäret @Judit
Tiistain vaellusreitti olikin jo noin 12km, hellepäivä vaati pieniä pausseja
Tiistai iltana pakkasimme autot valmiiksi, sillä keskiviikko aamuna 14.9. klo 06.30 startattiin neljän auton seurueella kohti Itävaltaa ja Bordermania leiriä. Aamulla huomasin, että Narra ontuu, ajattelin että on juossut itsensä kipeäksi Vixenin perässä. Mutta matkalla huomasin sitten tarkemmin tutkittuani, että molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa oli nahkat pois. Tassuja hoidettiin sen minkä voitiin, mutta retkiltä narra ei jäänyt pois. Jännitystä aiheutti myös pakolaiset ja ongelmat rajalla, mutta meillä kävi tuuri, että rajalla ei nähty yhtään pakolaista saati poliisia. Muutamia sen näköisiä autokuormia oli matkan varrella, että ehkä he olivat näitä matkalla pohjoiseen jonnekin. Itävaltaan tulee myös ostaa Vignette tarra auton ikkunaan. Matkalla pysähtelimme useasti, mm. Linziin, missä tapasimme Jippo-Vixen yhdistelmästä Caruso pennun ja kävimme lenkillä paikallisessa koirapuistossa. Puisto olikin ihan valtava alue, missä koirat saivat taas juosta vapaana.
Illan tullen saavuimme lopulta Mulbach Im Pinzgaun kylään, missä majapaikkamme sijaitsi.
Majatalon emäntä ei ollut ihan kartalla ohjeidensa kanssa, ja kesti tovin ennekuin lopulta pääsimme mökille ja saimme ovenkin auki. Kaikenlaista kiemuraa ,mutta lopulta kaikki hyvin.
Majapaikan taka- ja etupihaa
Katharina-mökkimme
Ja pitkä viikonloppu oli täynnä elämää! Torstaina kavuttiin vaellusreittiä ylös 354m Themevegin reitillä 5,2km , maisemat oli ihan huikean kauniit. Perjantaina oli ohjelmassa Krimmlin vesiputoukset, ja melkein huipulle jaksettiin sielläkin kivuta. Krimmlillä oli hauskaa, kuinka ihmiset olivat kiinnostuneita koiristamme, olimme toki melkoinen seurue koiralaumamme kanssa. Meitä kuvattiin mennen tullen ja palatessa ;) Lauantaina vielä kuuden kilsan lenkki.
Illat koirat saivat olla pihalla, meillä oli suomalaista ja unkarilaista teema iltaa ruokien merkeissä. Suomi illassa syötiin lohikeittoa, kuivattuja ruisnappeja savuporo leikkeleellä, uunissa kermassa haudutettua leipäjuustoa lakkahillon kera. Ja kaikille suomalaista suklaata, lakritsaa, marianne karkkeja.... Ja lihapullat maistuivat toisena iltana pelatessamme "sabötaari" pelikorteilla, hyvin pääsimme juonesta kiinni ja kortit ovat nyt ostoslistalla itsellekin :) Ihan hulvattoman hauskaa, uusia ystäviä, ihania koira ja päälle upeat maisemat! Muutama kuva:
Krimml vesiputouksilla
Olisi niin paljon muistoja kirjoitettavana.......Viikonlopun aikana juhlimme kahdet syntymäpäivät, herkkuaamiaisten, täytekakkujen ja muiden herkkujen merkeissä. Sunnuntai aamuna oli edessä mökin tyhjennyt ja teiden erkaneminen. Eihän siinä Katja taaskaan kyynelittä selvinnyt, kun kaikki halasimme ja hyvästit heitimme. Onneksi on jo suunnitelmia ensi vuodelle, ja nähdään tätä ihanaa porukkaa jälleen!
Meidän tiemme jatkui Innsbruckin kautta kohti Italiaa. Ajoimme Brenneirin solan kautta, ja se oli upea nähtävyys. https://fi.wikipedia.org/wiki/Brennersola
Laskeuduimme moottoritieltä alas,missä on aina ne parhaat nähtävyydet, upeita pikku kyliä ja ihan huikeita maisemia. Täällä alkoivat sitten ensimmäiset moottoriteiden käyttömaksut. Ja taas meille kävi tuuri, tie poikki! Vaihtoehtoina oli ajaa kilometrejä takaisin, jotta pääsisi motarille tai ajaa kiertotietä. Valitsimme kiertotien, ja emme arvanneet että se lähti yli alppien, ja päädyimme taas jonnekin ihan henkeäsalpaavan kauniiseen paikkaan! Nousut tuonne alpeille on ihan kamalia, siinä vänkärin penkissä istuessa painaa jarrrua enemmän kuin kuski, ja roikkuu silmät kiinni penkkiä puristen, kun mennään tiukkoja kurveja ja istut siellä putoajan puolella...
Canazei on noin 1800 asukkaan vuoristokylä ja kunta koillisessa Italiassa, Trenton maakunnassa. Kunta sijaitsee noin 1465 metriä merenpinnan yläpuolella Dolomiittien vuoristossa.
Illaksi saavuimme Italian Gardajärvelle. Ilta pimeni, kun parkkeerasimme Arcon kylään Riva Del Gardan leirialueelle. Aamulla siirryimme etelämmäs Lazisen kylän Paini De Clodian alueelle. Ihania leiripaikkoja, missä koirillekin pesupaikat ja muuta huomioitua aktiviteettia. Mutta me nautittiin eniten reippailusta rannalla ja koirat uimisesta. Narra oppi lopulta uimaan, komeasti garda järvellä. Ja sen jälkeen neitiä ei mainannut saada vedestä pois. Gardan rannat ovat pääasiassa pientä kiveä, ja vaikka monessa paikkaa oli koirankieltokylttejä, niin kyllä siellä koiria oli monella mukana. Ohitimme selkeät uimarannat reippaasti, ja aina kun tuli saumaa, koirat pääsivät irti ja uimaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta tallaiselle kylmäkallelle kelpaa vain yli +30 asteiset vedet, varpaat kramppasi heti, kun kävin kahlaamassa vedessä!
Kaksi päivää Gardalla ja taas menoksi. Oli aika kääntää nokka kohti pohjoista, ja reitiksi olimme valinneet Mont Blancin tunnelin läpi ajamisen kautta Chamonix Mont Blancin kylään. Tunneleita oli useampia peräkkäin, ja tämä viimeinen 11,6km pitkä tunnelin läpiajo maksoi lähes 60e meidän kokoiselta autolta. Tunnelissa on tarkka valvonta nopeuksien ja turvavälien suhteen 24. maaliskuuta 1999 Tulipalo Mont Blancin tunnelissa surmasi 39 ihmistä ja sulki tunnelin lähes kolmeksi vuodeksi. Palo sai alkunsa eräästä rekka-autosta tunnelin keskivaiheilta.
Chamonix Mont Blanc on huikea alppi laskettelukeskus Italian,Sveitsin ja Ranskan rajamailla. Täällä sai Gardan lämmön jälkeen kaivaa fleecen päällensä. Paikka oli täynnä pieniä kauppoja, ruokapaikkoja ja kahviloita keskellä alppeja.
Täältä matkamme jatkui Ranskan läpi, ja yövyimme Dijonin pohjoispuolella Villegusien Le Lacin kylässä. Ja sieltä jatkettiin kohti Belgiaa, Arlonin kylää. Maisemat vaihtuivat tasaisempiin :) Perjantaina oltiin sitten viikonlopun kohteessamme Hollanissa, missä vietimme koko viikonlopun koiranäyttelyiden merkeissä. Ja tottakai tapasimme siellä asuvaa Kisman Hope-siskoa omistajineen!
Leirialueemme oli Valkenburgin kylässä, ja ajomatkaa MECCiin oli vain noin 10 minuuttia. Leirialue oli todella hieno, ja ihan vieressä oli isot pellot, missä pääsimme juoksuttamaan koiria vapaana.Teimme myös kävelyretken kylään, mistä löytyi mm. pieni lihakauppa herkkuineen.
Lauantain näyttelypäivä Maastrichtissä alkoi aikaisin. Päätimme mennä paikalla ajoissa parkkialueiden vuoksi, ja se olikin hyvä ratkaisu. Isoa autoa kun ei ajeta ihan joka paikkaan parkkiin. Mutta siitä tuli pitkä päivä, tuomari arvosteli hitaasti ja klo 12 arvioitu kehämme alkoi kahden maissa. Mutta hyvää kannatti odottaa! Tuomari Dick Rutten kun tykkäsi molemmista, ja sekä Kismalle että Narralle luokkavoitot. Ja kun täällä vain EXC luokkavoittajat jatkavat kisaamista SERTistä ja CACIBista, niin molemmat mukana. Ja niinhän siinä kävi, että Kisma ROP CACIB ja nyt saamme anoa inttivalion arvot, C.I.E sekä C.I.B. Kismalle :) Ja Narra hienosti kolmantena varaCACIBilla.
Näyttelypaikalla ei ollut kovin erikoista tavaraa myynnissä, nämä kengät olivat parhaat! Eli jos haluat, voit teettää oman koirasi kuvasta printit kenkiin :) Muuten tarvikemyynti oli shampoita, leluja ja ruokaa. Itselle ostin koirapediksi tarkoitetun BC kuvioidun fleecekankaan muistoksi reissusta. Muuten emme kauppoja paljon reissussa ruukaa kierrellä, ja koitan vältellä stamasta turhanpäiväistä krääsää ;) Valokuvat ovat parhaita muistoja!
Isossa kehässä kävimme näyttämässä kaunista liikettä ja sitten lähdimme tapaamaan Anitaa,Johnia sekä Bordermanian Hope&Pepper koiria. Kävimme ensin syömässä vähän paikallisia voileipiä alkupaloiksi, ja sitten teimme tunteroisen lenkin Maastrichtin kupeessa olevalla kukkulalla. Ajoimme sen jälkeen vielä kaupunkiin, koirat jäivät autoon ja kiersimme vähän kaupunkia ja sitten istuimme iltaa taas syöden paikallisia herkkuja. Ihan parasta kun on paikalliset oppaat mukana, niin löytää niitä elämyksiä! Suuri kiitos Anita ja John, ja meillä on jatkossakin majoitus- ja opaspalvelut näillä kulmillä käytössä!
Loppumatka "tutuissa" maisemissa onkin sitten yleensä sitä ajamista, alkaa jo tulla kiire kotiin... Maanantaina Tanskaan, Tanskassa taas siltamaksu ja sen jälkeen Ruotsiin. Yövyimme Vätternin rannalla, ja ajatus oli ensin mennä lautalla yli suomeen, mutta kun iltalautta lähti vasta klo 23, niin emme jääneet päiväksi notkumaan kulmille, vaan päätimme ajaa Haaparannan kautta kotiin. Ajallisesti näihin molempiin reitteihin menee yhtä kauan aikaa, lautalla matkaaminen tulee vain puolet kalliimmaksi kuin ajaminen pohjoisen kautta. Ja vaikka tuo Haaparannan reitti tuntuu pitkältä, on sielläkin komeita maisemia nähtävänä. Ja nyt alkoi olla jo ruskan värejä puissa, aurinko paistoi ja komeaa oli, niin mikäs siinä oli ajellessa.
Viimeinen yö Umeån alapuolella, missä lähdimme vielä kanttarelli metsään ja meinasimme eksyä. Leirialueen isäntä tuli metsästä mukanaan pussillinen kanttarelleja joten me tietenkin innoissamme niitä etsimään. Ja kun löysin pian mättään sieniä, siitä innostuneena lähdimme syvemmälle. Iltahan alkoi jo hämärtää, ja yhtäkkiä hoksattiin olevamme jo aika kaukana. Meinasi siinä pikkuisen paniikkia iskeä, mutta onneksi bongasimme sähkölinjan ja sen jälkeen tulikin pian tie vastaan.
Mutta onnellisena niistäkin kanttarelleista, jotka pääsivät kotiin päästyämme heti pannulle.
Keskiviikko iltapäivällä Haaparannassa, rajalla oli tosiaan enemmän toimintaa kuin Unkarissa. Auto pysäytettiin ja tullimies tuli kyselemään onko meillä tullattavaa. Siinä vaiheessa Kisma nosti sellaisen rähinän, että oksat pois! Yllätti meidän ja tullimiehen, joka sanoin vain että eipä taida olla asiaa sinun tontille, ja pääsimme jatkamaan matkaa kotiin :)
Kaikki lomareissun kuvat http://katjan.kuvat.fi/kuvat/Kesäloma2015/
Matkoja suunnitellessa hyviä vinkkejä saa mm. Autoliiton sivuilta, mistä voi tilata karttoja yms. Ihan ilman paperikarttaa ei tästäkään reissusta olisi selvitty, sitä tarvitsee aina. Myös Karavaanareilla on hyviä keskusteluja sivuillaan, sieltä olemme saaneet monia vinkkejä, missä kannattaa käydä ja mitä kannattaa välttää. ACSIn Eurooppa leirintäalueet on todella hyvä, alueet on tarkastettuja ja niissä on jonkunlainen vaatimustaso, eli jos majoittuu leirialueilla niin ehdottomasta ACSIn lataukseen. On saatavissa myös MAPS.ME mutta tätä emme saaneet ladattua tabletillemme, huomisin vasta matkalla, että pari pitkää videota vei muititilaa ja siksi maps.me ei latautunut käyttöön. Mutta siinä hyvä kartta sähköisessä muodossa!
Ekä yö majoituttiin Riikan kulmilla, Tujassa. Sesonki oli ohitse, ja saimme nauttia leirialueella hiljaisuudesta ja koirilla oli ranta omassa käytössä. Todella kaunis paikka hiekkarantoineen, joita jatkui pitkästi.
Vielä tehtiin yksi yöpyminen Puolan puolella, meille ennestään jo tutulla alueella Clepardiassa Karkowassa. Maanantai aamuna sitten Slovakian läpi Unkariin ja Budapestin kupeeseen Kisman kasvattajan Juditin luokse. Slovakiassa ja Unkarissa autoihin tarvitsee ostaa Vignette tarra , maksu on muutamia euroja. Slovakiassa matkan varrella tuli yhtäkkiä tie poikki kyltit. Silta oli sortunut ja siinä sitten ihmeteltiin. Paikalle tuli saksalaisia ja lopulta joku ystävällinen paikallinen lähti ajamaan edessämme muutaman kilometrin kiertotien ja saattoi miedät taas jatkamaan matkaa. Tätä peltojen yli menevää monttuista hiekkatietä emme olisi ikinä lähteneen ajamaan ilman opasta!
Unkarissa viivyimme kaksi yötä, ja ohjelmassa oli tuttuun tapaan ihania pitkiä lenkkejä ison koiralauman kanssa. Irrottautuminen suomen säännöistä sai alkaa, kuinka me reagoidaankin jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen ja koiraan ja olemme heti ottamassa omia kiinni. Kun täällä koirat lenkkeilevät vapaina,ja jos joku tulee vastaan niin sitten tulee, koirat käyvät haistelemassa toisensa ja matka jatkuu. Ja ne agret koirat pidetään kiinni, ja tarvittaessa niillä pidetään koppaa. Mutta sellaisia ei ole näillä retkillä vielä tullut vastaan :)
Alla:Kisma,Skye ja Nessie, äiti ja tyttäret @Judit
Tiistai iltana pakkasimme autot valmiiksi, sillä keskiviikko aamuna 14.9. klo 06.30 startattiin neljän auton seurueella kohti Itävaltaa ja Bordermania leiriä. Aamulla huomasin, että Narra ontuu, ajattelin että on juossut itsensä kipeäksi Vixenin perässä. Mutta matkalla huomasin sitten tarkemmin tutkittuani, että molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa oli nahkat pois. Tassuja hoidettiin sen minkä voitiin, mutta retkiltä narra ei jäänyt pois. Jännitystä aiheutti myös pakolaiset ja ongelmat rajalla, mutta meillä kävi tuuri, että rajalla ei nähty yhtään pakolaista saati poliisia. Muutamia sen näköisiä autokuormia oli matkan varrella, että ehkä he olivat näitä matkalla pohjoiseen jonnekin. Itävaltaan tulee myös ostaa Vignette tarra auton ikkunaan. Matkalla pysähtelimme useasti, mm. Linziin, missä tapasimme Jippo-Vixen yhdistelmästä Caruso pennun ja kävimme lenkillä paikallisessa koirapuistossa. Puisto olikin ihan valtava alue, missä koirat saivat taas juosta vapaana.
Illan tullen saavuimme lopulta Mulbach Im Pinzgaun kylään, missä majapaikkamme sijaitsi.
Majatalon emäntä ei ollut ihan kartalla ohjeidensa kanssa, ja kesti tovin ennekuin lopulta pääsimme mökille ja saimme ovenkin auki. Kaikenlaista kiemuraa ,mutta lopulta kaikki hyvin.
Ja pitkä viikonloppu oli täynnä elämää! Torstaina kavuttiin vaellusreittiä ylös 354m Themevegin reitillä 5,2km , maisemat oli ihan huikean kauniit. Perjantaina oli ohjelmassa Krimmlin vesiputoukset, ja melkein huipulle jaksettiin sielläkin kivuta. Krimmlillä oli hauskaa, kuinka ihmiset olivat kiinnostuneita koiristamme, olimme toki melkoinen seurue koiralaumamme kanssa. Meitä kuvattiin mennen tullen ja palatessa ;) Lauantaina vielä kuuden kilsan lenkki.
Illat koirat saivat olla pihalla, meillä oli suomalaista ja unkarilaista teema iltaa ruokien merkeissä. Suomi illassa syötiin lohikeittoa, kuivattuja ruisnappeja savuporo leikkeleellä, uunissa kermassa haudutettua leipäjuustoa lakkahillon kera. Ja kaikille suomalaista suklaata, lakritsaa, marianne karkkeja.... Ja lihapullat maistuivat toisena iltana pelatessamme "sabötaari" pelikorteilla, hyvin pääsimme juonesta kiinni ja kortit ovat nyt ostoslistalla itsellekin :) Ihan hulvattoman hauskaa, uusia ystäviä, ihania koira ja päälle upeat maisemat! Muutama kuva:
Meidän tiemme jatkui Innsbruckin kautta kohti Italiaa. Ajoimme Brenneirin solan kautta, ja se oli upea nähtävyys. https://fi.wikipedia.org/wiki/Brennersola
Laskeuduimme moottoritieltä alas,missä on aina ne parhaat nähtävyydet, upeita pikku kyliä ja ihan huikeita maisemia. Täällä alkoivat sitten ensimmäiset moottoriteiden käyttömaksut. Ja taas meille kävi tuuri, tie poikki! Vaihtoehtoina oli ajaa kilometrejä takaisin, jotta pääsisi motarille tai ajaa kiertotietä. Valitsimme kiertotien, ja emme arvanneet että se lähti yli alppien, ja päädyimme taas jonnekin ihan henkeäsalpaavan kauniiseen paikkaan! Nousut tuonne alpeille on ihan kamalia, siinä vänkärin penkissä istuessa painaa jarrrua enemmän kuin kuski, ja roikkuu silmät kiinni penkkiä puristen, kun mennään tiukkoja kurveja ja istut siellä putoajan puolella...
Illaksi saavuimme Italian Gardajärvelle. Ilta pimeni, kun parkkeerasimme Arcon kylään Riva Del Gardan leirialueelle. Aamulla siirryimme etelämmäs Lazisen kylän Paini De Clodian alueelle. Ihania leiripaikkoja, missä koirillekin pesupaikat ja muuta huomioitua aktiviteettia. Mutta me nautittiin eniten reippailusta rannalla ja koirat uimisesta. Narra oppi lopulta uimaan, komeasti garda järvellä. Ja sen jälkeen neitiä ei mainannut saada vedestä pois. Gardan rannat ovat pääasiassa pientä kiveä, ja vaikka monessa paikkaa oli koirankieltokylttejä, niin kyllä siellä koiria oli monella mukana. Ohitimme selkeät uimarannat reippaasti, ja aina kun tuli saumaa, koirat pääsivät irti ja uimaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta tallaiselle kylmäkallelle kelpaa vain yli +30 asteiset vedet, varpaat kramppasi heti, kun kävin kahlaamassa vedessä!
Kaksi päivää Gardalla ja taas menoksi. Oli aika kääntää nokka kohti pohjoista, ja reitiksi olimme valinneet Mont Blancin tunnelin läpi ajamisen kautta Chamonix Mont Blancin kylään. Tunneleita oli useampia peräkkäin, ja tämä viimeinen 11,6km pitkä tunnelin läpiajo maksoi lähes 60e meidän kokoiselta autolta. Tunnelissa on tarkka valvonta nopeuksien ja turvavälien suhteen 24. maaliskuuta 1999 Tulipalo Mont Blancin tunnelissa surmasi 39 ihmistä ja sulki tunnelin lähes kolmeksi vuodeksi. Palo sai alkunsa eräästä rekka-autosta tunnelin keskivaiheilta.
Chamonix Mont Blanc on huikea alppi laskettelukeskus Italian,Sveitsin ja Ranskan rajamailla. Täällä sai Gardan lämmön jälkeen kaivaa fleecen päällensä. Paikka oli täynnä pieniä kauppoja, ruokapaikkoja ja kahviloita keskellä alppeja.
Täältä matkamme jatkui Ranskan läpi, ja yövyimme Dijonin pohjoispuolella Villegusien Le Lacin kylässä. Ja sieltä jatkettiin kohti Belgiaa, Arlonin kylää. Maisemat vaihtuivat tasaisempiin :) Perjantaina oltiin sitten viikonlopun kohteessamme Hollanissa, missä vietimme koko viikonlopun koiranäyttelyiden merkeissä. Ja tottakai tapasimme siellä asuvaa Kisman Hope-siskoa omistajineen!
Leirialueemme oli Valkenburgin kylässä, ja ajomatkaa MECCiin oli vain noin 10 minuuttia. Leirialue oli todella hieno, ja ihan vieressä oli isot pellot, missä pääsimme juoksuttamaan koiria vapaana.Teimme myös kävelyretken kylään, mistä löytyi mm. pieni lihakauppa herkkuineen.
Lauantain näyttelypäivä Maastrichtissä alkoi aikaisin. Päätimme mennä paikalla ajoissa parkkialueiden vuoksi, ja se olikin hyvä ratkaisu. Isoa autoa kun ei ajeta ihan joka paikkaan parkkiin. Mutta siitä tuli pitkä päivä, tuomari arvosteli hitaasti ja klo 12 arvioitu kehämme alkoi kahden maissa. Mutta hyvää kannatti odottaa! Tuomari Dick Rutten kun tykkäsi molemmista, ja sekä Kismalle että Narralle luokkavoitot. Ja kun täällä vain EXC luokkavoittajat jatkavat kisaamista SERTistä ja CACIBista, niin molemmat mukana. Ja niinhän siinä kävi, että Kisma ROP CACIB ja nyt saamme anoa inttivalion arvot, C.I.E sekä C.I.B. Kismalle :) Ja Narra hienosti kolmantena varaCACIBilla.
Isossa kehässä kävimme näyttämässä kaunista liikettä ja sitten lähdimme tapaamaan Anitaa,Johnia sekä Bordermanian Hope&Pepper koiria. Kävimme ensin syömässä vähän paikallisia voileipiä alkupaloiksi, ja sitten teimme tunteroisen lenkin Maastrichtin kupeessa olevalla kukkulalla. Ajoimme sen jälkeen vielä kaupunkiin, koirat jäivät autoon ja kiersimme vähän kaupunkia ja sitten istuimme iltaa taas syöden paikallisia herkkuja. Ihan parasta kun on paikalliset oppaat mukana, niin löytää niitä elämyksiä! Suuri kiitos Anita ja John, ja meillä on jatkossakin majoitus- ja opaspalvelut näillä kulmillä käytössä!
Sunnuntaina uusi näyttelypäivä, tuomarina hieman erikoisen oloinen Rva D. Graffman Canadasta. Koirien hampaat piti näyttää itse, ja muutenkin oli hieman varovaisen oloinen koiria käsitellessään.
Mutta jälleen molemmat ottivat luokkavoitot, ja olimme PN kehässä. Kismalle taas CACIB PN3, kun kaksi junnua meni ohitse, ja Narralle PN4 VACA eli Kisman CACB siirtyykin sitten Narralle!!! Ihan uskomatonta, neiti täytti juuri vaaditun 15kk ja heti caacippia pukkaa :) Ja mukavaa, kun paikallinen kasvattaja auttoi minua Narran kanssa kehässä esittämisessä, muutenkin oli kiva tutustua taas uusiin BC ihmisiin kehän reunalla, mukavaa porukkaa!
Kehän jälkeen sitten auton keula kohti Saksaa, illaksi päädyttiin Puttagardenin lauttarantaan. Sama paikka missä yövyimme Ruskan kanssa ensimmäisellä pohjoismaiden yli suunnanneella reissullamme. Muistoja.....
Viimeinen yö Umeån alapuolella, missä lähdimme vielä kanttarelli metsään ja meinasimme eksyä. Leirialueen isäntä tuli metsästä mukanaan pussillinen kanttarelleja joten me tietenkin innoissamme niitä etsimään. Ja kun löysin pian mättään sieniä, siitä innostuneena lähdimme syvemmälle. Iltahan alkoi jo hämärtää, ja yhtäkkiä hoksattiin olevamme jo aika kaukana. Meinasi siinä pikkuisen paniikkia iskeä, mutta onneksi bongasimme sähkölinjan ja sen jälkeen tulikin pian tie vastaan.
Mutta onnellisena niistäkin kanttarelleista, jotka pääsivät kotiin päästyämme heti pannulle.
Keskiviikko iltapäivällä Haaparannassa, rajalla oli tosiaan enemmän toimintaa kuin Unkarissa. Auto pysäytettiin ja tullimies tuli kyselemään onko meillä tullattavaa. Siinä vaiheessa Kisma nosti sellaisen rähinän, että oksat pois! Yllätti meidän ja tullimiehen, joka sanoin vain että eipä taida olla asiaa sinun tontille, ja pääsimme jatkamaan matkaa kotiin :)
Kaikki lomareissun kuvat http://katjan.kuvat.fi/kuvat/Kesäloma2015/
Matkoja suunnitellessa hyviä vinkkejä saa mm. Autoliiton sivuilta, mistä voi tilata karttoja yms. Ihan ilman paperikarttaa ei tästäkään reissusta olisi selvitty, sitä tarvitsee aina. Myös Karavaanareilla on hyviä keskusteluja sivuillaan, sieltä olemme saaneet monia vinkkejä, missä kannattaa käydä ja mitä kannattaa välttää. ACSIn Eurooppa leirintäalueet on todella hyvä, alueet on tarkastettuja ja niissä on jonkunlainen vaatimustaso, eli jos majoittuu leirialueilla niin ehdottomasta ACSIn lataukseen. On saatavissa myös MAPS.ME mutta tätä emme saaneet ladattua tabletillemme, huomisin vasta matkalla, että pari pitkää videota vei muititilaa ja siksi maps.me ei latautunut käyttöön. Mutta siinä hyvä kartta sähköisessä muodossa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)