Kismalla sen sijaan pisti vatsan ripulille, jälkeisistä vaiko mistä, sitäpä ei tiedä. Mutta kurjaa oli, kun aina ulkoilureissun jälkeen oli pakko mennä suihkun kautta. Takapää ei ehtinyt entisestä kuivua, kun jo uudelleen pestiin, ja lopulta leikkasin enimpiä karvoja pois takapäästä. Canicurilla hoidettiin, mutta kun se ei näyttänyt tehoavan hain eilen sitten Inupektiä, joka osoittautui paljon paremmaksi lääkkeeksi. Lisäksi Kisma sai NutriPlussaa ja nurisal jauhetta nestetasapainoon. Saimme ripulin hoidettua ,kop-ko ja ei kiitos enää tätä!!!
Kismalla on ollut myös jälkisupistuksia, viime yönäkin valvottiin tovi, kun Kisma petasi. Tähän liittyvää pientä vuotoa tulee myös edelleen. Pikkuhiljaa saisivat hellittää, ja päästäisiin nauttimaan kunnon yöunista. Tässä vaiheessa viikkoa sitä tuntuu,ettei muuta ajattelekaan, kuin että saisi nukkua ;) (oikeasti saisin nukkuakin, mutta olen ihan liian huolehtivainen asioista)
Elämä pentulaatikon reunalla ei siis ole pelkkää istuskelua ja pentujen palluttelua! Ripulivaiheessa pyykkikone lauloi melkein taukoamatta, äitikoiraa pestiin ja huolehdittiin, että saa ruokaa+nestettä riittävästi, jotta pennut eivät kärsi. Öisin heräillään ulkona käynneille, ja sen päälle tulee herätyksiä, kun hunnilauma suuntaa maitobaariin huudon kanssa, et kuka eka. Punnituksia, siivoamista, huolenpitoa, sitä riittää vielä seuraavat 7 viikkoa :)
Pennut ovat ottaneet mukavan tavan syödä vähän kahdessa erässä, harvemmin niitä nkee koko porukalla baarissa. Helpottaa,kun ei ole ruuhkaa. Hauska myös seurata, kuinka nämä mummonpunaiset pennut hakeutuvat toistensa seuraan. Alimpana kuva tyttö nro1 jolla on peilikuvana Kisman pään väritys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti