15 maan kesäloma kiertue

Jotta kesälomareissu ei alkaisi ihan leppoisasti, niin tällä kertaa aloitti Narra ensin juoksunsa ja sitten minulta halkeisi hammas, joka lopulta jouduttiin poistamaan. Ja kun hammas ei irronnut päivystyksessä, niin kirurgi teki lopulta ison työn, ennekuin sai hampaan irti ja reiän tikattua. Särkylääkkeet ja desinfiointi aineet siis reissulle myös mukaan. Pari päivää operaation jälkeen sitten maantielle, ensimmäinen etappi Kirkkonummella. Perjantai aamuna 11.9. noustiin Tallinnan lauttaan ja perillä Tallinnassa iloiset matkaajat alkoivat laittaa Riikan osoitetta navigaattoriin huomatakseen, että väärä navi matkassa! Tässä oli vain pohjoismaiden kartat, se oikea navi oli kotona! Eli ensimmäisenä etsimään kauppaa, mistä sai uuden Tompan reissuseuraksi.

Ekä yö majoituttiin Riikan kulmilla, Tujassa. Sesonki oli ohitse, ja saimme nauttia leirialueella hiljaisuudesta ja koirilla oli ranta omassa käytössä. Todella kaunis paikka hiekkarantoineen, joita jatkui pitkästi.

Lauantaina matka jatkui läpi Latvian ja Liettuan ja seuraava stoppi oli Puolassa ELKn kylältä löytyneellä leirialueella. Sesongin ollessa loppumassa, osa alueista on jo sulkenut ovensa. Matkalla käytimme apuna ACSIn Eurooppa leirintäalue karttaa, joka oli todella toimiva systeemi. Vaikkakin matkan varrelle katsottu leirialue oli sulkenut ovensa muutamaa päivää aiemmin kuin mitä ACSin sivuilla sanottiin. Onneksi lähellä oli muitakin alueita. Elkissäkin oli hiljaista, ja saimme taas leirialueen omaan käyttöön. Leirialueen pitäjä Hans oli mukava mies, kertoili tarinoita alueestaan, jonne oli rakennellut paljon kaikenlaisia upeita juttuja.

Sunnuntaina jatkettiin matkaa läpi Puolan, selvittiin tällä kertaa Warsovan läpi ilman ylimääräisiä kiemuroita! Sunnuntainakin liikennettä oli riittämiin, samoin kuin tietyömaita, jotka joskus voivat aiheuttaa pitkiäkin mutkia matkaan,kun et tiedä miten ohitat nopeiten kiertotietä suljetun rampin.
Vielä tehtiin yksi yöpyminen Puolan puolella, meille ennestään jo tutulla alueella Clepardiassa Karkowassa. Maanantai aamuna sitten Slovakian läpi Unkariin ja Budapestin kupeeseen Kisman kasvattajan Juditin luokse. Slovakiassa ja Unkarissa autoihin tarvitsee ostaa Vignette tarra , maksu on muutamia euroja. Slovakiassa matkan varrella tuli yhtäkkiä tie poikki kyltit. Silta oli sortunut ja siinä sitten ihmeteltiin. Paikalle tuli saksalaisia ja lopulta joku ystävällinen paikallinen lähti ajamaan edessämme muutaman kilometrin kiertotien ja saattoi miedät taas jatkamaan matkaa. Tätä peltojen yli menevää monttuista hiekkatietä emme olisi ikinä lähteneen ajamaan ilman opasta!

Unkarissa viivyimme kaksi yötä, ja ohjelmassa oli tuttuun tapaan ihania pitkiä lenkkejä ison koiralauman kanssa. Irrottautuminen suomen säännöistä sai alkaa, kuinka me reagoidaankin jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen ja koiraan ja olemme heti ottamassa omia kiinni. Kun täällä koirat lenkkeilevät vapaina,ja jos joku tulee vastaan niin sitten tulee, koirat käyvät haistelemassa toisensa ja matka jatkuu. Ja ne agret koirat pidetään kiinni, ja tarvittaessa niillä pidetään koppaa. Mutta sellaisia ei ole näillä retkillä vielä tullut vastaan :)

 Maanantaina kiipesimme pienelle kukkulalle Juditin,Enikon ja Evan ja koirien kanssa. Kuva@Judit

                                         Narra,Kisma,Sally,Nessie,Skye ja Vixen  @Judit
                                         Alla:Kisma,Skye ja Nessie, äiti ja tyttäret @Judit

                       Tiistain vaellusreitti olikin jo noin 12km, hellepäivä vaati pieniä pausseja

Tiistai iltana pakkasimme autot valmiiksi, sillä keskiviikko aamuna 14.9. klo 06.30 startattiin neljän auton seurueella kohti Itävaltaa ja Bordermania leiriä. Aamulla huomasin, että Narra ontuu, ajattelin että on juossut itsensä kipeäksi Vixenin perässä. Mutta matkalla huomasin sitten tarkemmin tutkittuani, että molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa oli nahkat pois. Tassuja hoidettiin sen minkä voitiin, mutta retkiltä narra ei jäänyt pois.  Jännitystä aiheutti myös pakolaiset ja ongelmat rajalla, mutta meillä kävi tuuri, että rajalla ei nähty yhtään pakolaista saati poliisia. Muutamia sen näköisiä autokuormia oli matkan varrella, että ehkä he olivat näitä matkalla pohjoiseen jonnekin. Itävaltaan tulee myös ostaa Vignette tarra auton ikkunaan.   Matkalla pysähtelimme useasti, mm. Linziin, missä tapasimme Jippo-Vixen yhdistelmästä Caruso pennun ja kävimme lenkillä paikallisessa koirapuistossa. Puisto olikin ihan valtava alue, missä koirat saivat taas juosta vapaana.
Illan tullen saavuimme lopulta Mulbach Im Pinzgaun kylään, missä majapaikkamme sijaitsi.

Majatalon emäntä ei ollut ihan kartalla ohjeidensa kanssa, ja kesti tovin ennekuin lopulta pääsimme mökille ja saimme ovenkin auki. Kaikenlaista kiemuraa ,mutta lopulta kaikki hyvin.

                                               Majapaikan taka- ja etupihaa

                                                 Katharina-mökkimme

Ja pitkä viikonloppu oli täynnä elämää! Torstaina kavuttiin vaellusreittiä ylös 354m Themevegin reitillä 5,2km , maisemat oli ihan huikean kauniit. Perjantaina oli ohjelmassa Krimmlin vesiputoukset, ja melkein huipulle jaksettiin sielläkin kivuta. Krimmlillä oli hauskaa, kuinka ihmiset olivat kiinnostuneita koiristamme, olimme toki melkoinen seurue koiralaumamme kanssa. Meitä kuvattiin mennen tullen ja palatessa ;)  Lauantaina vielä kuuden kilsan lenkki.
 Illat koirat saivat olla pihalla, meillä oli suomalaista ja unkarilaista teema iltaa ruokien merkeissä. Suomi illassa syötiin lohikeittoa, kuivattuja ruisnappeja savuporo leikkeleellä, uunissa kermassa haudutettua leipäjuustoa lakkahillon kera. Ja kaikille suomalaista suklaata, lakritsaa, marianne karkkeja.... Ja lihapullat maistuivat toisena iltana pelatessamme "sabötaari" pelikorteilla, hyvin pääsimme juonesta kiinni ja kortit ovat nyt ostoslistalla itsellekin :) Ihan hulvattoman hauskaa, uusia ystäviä, ihania koira ja päälle upeat maisemat!  Muutama kuva:

                                              Krimml vesiputouksilla

Olisi niin paljon muistoja kirjoitettavana.......Viikonlopun aikana juhlimme kahdet syntymäpäivät, herkkuaamiaisten, täytekakkujen ja muiden herkkujen merkeissä.   Sunnuntai aamuna oli edessä mökin tyhjennyt ja teiden erkaneminen. Eihän siinä Katja taaskaan kyynelittä selvinnyt, kun kaikki halasimme ja hyvästit heitimme. Onneksi on jo suunnitelmia ensi vuodelle, ja nähdään tätä ihanaa porukkaa jälleen!

Meidän tiemme jatkui Innsbruckin kautta kohti Italiaa. Ajoimme Brenneirin solan kautta, ja se oli upea nähtävyys. https://fi.wikipedia.org/wiki/Brennersola
Laskeuduimme moottoritieltä alas,missä on aina ne parhaat nähtävyydet, upeita pikku kyliä ja ihan huikeita maisemia. Täällä alkoivat sitten ensimmäiset moottoriteiden käyttömaksut. Ja taas meille kävi tuuri, tie poikki! Vaihtoehtoina oli ajaa kilometrejä takaisin, jotta pääsisi motarille tai ajaa kiertotietä. Valitsimme kiertotien, ja emme arvanneet että se lähti yli alppien, ja päädyimme taas jonnekin ihan henkeäsalpaavan kauniiseen paikkaan! Nousut tuonne alpeille on ihan kamalia, siinä vänkärin penkissä istuessa painaa jarrrua enemmän kuin kuski, ja roikkuu silmät kiinni penkkiä puristen, kun mennään tiukkoja kurveja ja istut siellä putoajan puolella...

Canazei on noin 1800 asukkaan vuoristokylä ja kunta koillisessa Italiassa, Trenton maakunnassa. Kunta sijaitsee noin 1465 metriä merenpinnan yläpuolella Dolomiittien vuoristossa.

Illaksi saavuimme Italian Gardajärvelle. Ilta pimeni, kun parkkeerasimme Arcon kylään Riva Del Gardan leirialueelle. Aamulla siirryimme etelämmäs Lazisen kylän Paini De Clodian alueelle. Ihania leiripaikkoja, missä koirillekin pesupaikat ja muuta huomioitua aktiviteettia. Mutta me nautittiin eniten reippailusta rannalla ja koirat uimisesta. Narra oppi lopulta uimaan, komeasti garda järvellä. Ja sen jälkeen neitiä ei mainannut saada vedestä pois. Gardan rannat ovat pääasiassa pientä kiveä, ja vaikka monessa paikkaa oli koirankieltokylttejä, niin kyllä siellä koiria oli monella mukana. Ohitimme selkeät uimarannat reippaasti, ja aina kun tuli saumaa, koirat pääsivät irti ja uimaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta tallaiselle kylmäkallelle kelpaa vain yli +30 asteiset vedet, varpaat kramppasi heti, kun kävin kahlaamassa vedessä!

Kaksi päivää Gardalla ja taas menoksi. Oli aika kääntää nokka kohti pohjoista, ja reitiksi olimme valinneet Mont Blancin tunnelin läpi ajamisen kautta Chamonix Mont Blancin kylään. Tunneleita oli useampia peräkkäin, ja tämä viimeinen 11,6km pitkä tunnelin läpiajo maksoi lähes 60e meidän kokoiselta autolta. Tunnelissa on tarkka valvonta nopeuksien ja turvavälien suhteen 24. maaliskuuta 1999 Tulipalo Mont Blancin tunnelissa surmasi 39 ihmistä ja sulki tunnelin lähes kolmeksi vuodeksi. Palo sai alkunsa eräästä rekka-autosta tunnelin keskivaiheilta.
Chamonix Mont Blanc on huikea alppi laskettelukeskus Italian,Sveitsin ja Ranskan rajamailla. Täällä sai Gardan lämmön jälkeen kaivaa fleecen päällensä. Paikka oli täynnä pieniä kauppoja, ruokapaikkoja ja kahviloita keskellä alppeja.

Täältä matkamme jatkui Ranskan läpi, ja yövyimme Dijonin pohjoispuolella Villegusien Le Lacin kylässä. Ja sieltä jatkettiin kohti Belgiaa, Arlonin kylää. Maisemat vaihtuivat tasaisempiin :) Perjantaina oltiin sitten viikonlopun kohteessamme Hollanissa, missä vietimme koko viikonlopun koiranäyttelyiden merkeissä. Ja tottakai tapasimme siellä asuvaa Kisman Hope-siskoa omistajineen!
Leirialueemme oli Valkenburgin kylässä, ja ajomatkaa MECCiin oli vain noin 10 minuuttia. Leirialue oli todella hieno, ja ihan vieressä oli isot pellot, missä pääsimme juoksuttamaan koiria vapaana.Teimme myös kävelyretken kylään, mistä löytyi mm. pieni lihakauppa herkkuineen.

Lauantain näyttelypäivä Maastrichtissä alkoi aikaisin. Päätimme mennä paikalla ajoissa parkkialueiden vuoksi, ja se olikin hyvä ratkaisu. Isoa autoa kun ei ajeta ihan joka paikkaan parkkiin. Mutta siitä tuli pitkä päivä, tuomari arvosteli hitaasti ja klo 12 arvioitu kehämme alkoi kahden maissa. Mutta hyvää kannatti odottaa! Tuomari Dick Rutten kun tykkäsi molemmista, ja sekä Kismalle että Narralle luokkavoitot. Ja kun täällä vain EXC luokkavoittajat jatkavat kisaamista SERTistä ja CACIBista, niin molemmat mukana. Ja niinhän siinä kävi, että Kisma ROP CACIB ja nyt saamme anoa inttivalion arvot, C.I.E sekä C.I.B. Kismalle :)  Ja Narra hienosti kolmantena varaCACIBilla.

 Näyttelypaikalla ei ollut kovin erikoista tavaraa myynnissä, nämä kengät olivat parhaat! Eli jos haluat, voit teettää oman koirasi kuvasta printit kenkiin :) Muuten tarvikemyynti oli shampoita, leluja ja ruokaa. Itselle ostin koirapediksi tarkoitetun BC kuvioidun fleecekankaan muistoksi reissusta. Muuten emme kauppoja paljon reissussa ruukaa kierrellä, ja koitan vältellä stamasta turhanpäiväistä krääsää ;) Valokuvat ovat parhaita muistoja!

Isossa kehässä kävimme näyttämässä kaunista liikettä ja sitten lähdimme tapaamaan Anitaa,Johnia sekä Bordermanian Hope&Pepper koiria. Kävimme ensin syömässä vähän paikallisia voileipiä alkupaloiksi, ja sitten teimme tunteroisen lenkin Maastrichtin kupeessa olevalla kukkulalla. Ajoimme sen jälkeen vielä kaupunkiin, koirat jäivät autoon ja kiersimme vähän kaupunkia ja sitten istuimme iltaa taas syöden paikallisia herkkuja. Ihan parasta kun on paikalliset oppaat mukana, niin löytää niitä elämyksiä! Suuri kiitos Anita ja John, ja meillä on jatkossakin majoitus- ja opaspalvelut näillä kulmillä käytössä!

Sunnuntaina uusi näyttelypäivä, tuomarina hieman erikoisen oloinen Rva D. Graffman Canadasta. Koirien hampaat piti näyttää itse, ja muutenkin oli hieman varovaisen oloinen koiria käsitellessään.

Mutta jälleen molemmat ottivat luokkavoitot, ja olimme PN kehässä. Kismalle taas CACIB PN3, kun kaksi junnua meni ohitse, ja Narralle PN4 VACA eli Kisman CACB siirtyykin sitten Narralle!!! Ihan uskomatonta, neiti täytti juuri vaaditun 15kk ja heti caacippia pukkaa :) Ja mukavaa, kun paikallinen kasvattaja auttoi minua Narran kanssa kehässä esittämisessä, muutenkin oli kiva tutustua taas uusiin BC ihmisiin kehän reunalla, mukavaa porukkaa!

Kehän jälkeen sitten auton keula kohti Saksaa, illaksi päädyttiin Puttagardenin lauttarantaan. Sama paikka missä yövyimme Ruskan kanssa ensimmäisellä pohjoismaiden yli suunnanneella reissullamme. Muistoja.....

Loppumatka "tutuissa" maisemissa onkin sitten yleensä sitä ajamista, alkaa jo tulla kiire kotiin... Maanantaina Tanskaan, Tanskassa taas siltamaksu ja sen jälkeen Ruotsiin. Yövyimme Vätternin rannalla, ja ajatus oli ensin mennä lautalla yli suomeen, mutta kun iltalautta lähti vasta klo 23, niin emme jääneet päiväksi notkumaan kulmille, vaan päätimme ajaa Haaparannan kautta kotiin. Ajallisesti näihin molempiin reitteihin menee yhtä kauan aikaa, lautalla matkaaminen tulee vain puolet kalliimmaksi kuin ajaminen pohjoisen kautta. Ja vaikka tuo Haaparannan reitti tuntuu pitkältä, on sielläkin komeita maisemia nähtävänä. Ja nyt alkoi olla jo ruskan värejä puissa, aurinko paistoi ja komeaa oli, niin mikäs siinä oli ajellessa.
Viimeinen yö Umeån alapuolella, missä lähdimme vielä kanttarelli metsään ja meinasimme eksyä. Leirialueen isäntä tuli metsästä mukanaan pussillinen kanttarelleja joten me tietenkin innoissamme niitä etsimään. Ja kun löysin pian mättään sieniä, siitä innostuneena lähdimme syvemmälle. Iltahan alkoi jo hämärtää, ja yhtäkkiä hoksattiin olevamme jo aika kaukana. Meinasi siinä pikkuisen paniikkia iskeä, mutta onneksi bongasimme sähkölinjan ja sen jälkeen tulikin pian tie vastaan.
Mutta onnellisena niistäkin kanttarelleista, jotka pääsivät kotiin päästyämme heti pannulle.

 Keskiviikko iltapäivällä Haaparannassa, rajalla oli tosiaan enemmän toimintaa kuin Unkarissa. Auto pysäytettiin ja tullimies tuli kyselemään onko meillä tullattavaa. Siinä vaiheessa Kisma nosti sellaisen rähinän, että oksat pois! Yllätti meidän ja tullimiehen, joka sanoin vain että eipä taida olla asiaa sinun tontille, ja pääsimme jatkamaan matkaa kotiin :)
Kaikki lomareissun kuvat http://katjan.kuvat.fi/kuvat/Kesäloma2015/

Matkoja suunnitellessa hyviä vinkkejä saa mm. Autoliiton sivuilta, mistä voi tilata karttoja yms. Ihan ilman paperikarttaa ei tästäkään reissusta olisi selvitty, sitä tarvitsee aina. Myös Karavaanareilla on hyviä keskusteluja sivuillaan, sieltä olemme saaneet monia vinkkejä, missä kannattaa käydä ja mitä kannattaa välttää.  ACSIn Eurooppa leirintäalueet on todella hyvä, alueet on tarkastettuja ja niissä on jonkunlainen vaatimustaso, eli jos majoittuu leirialueilla niin ehdottomasta ACSIn lataukseen. On saatavissa myös MAPS.ME mutta tätä emme saaneet ladattua tabletillemme, huomisin vasta matkalla, että pari pitkää videota vei muititilaa ja siksi maps.me ei latautunut käyttöön. Mutta siinä hyvä kartta sähköisessä muodossa!